Jousiampujan taitojen kehittyessä ja tekniikan ollessa sellaisella tasolla, että ammuntasuoritus toistuu ikään kuin itsestään teknisesti oikein, alkaa kriittisyys omaa suoritusta vasten olla melko yleistä. Se on hyvä, kriittisyyden kautta huomaa omassa suorituksessaan edellisestä laukaisusta poikkeavia nyansseja. Jokainen huomaa ne eri tavoin ja tässä aihepiirissä onkin valtava skaala värejä, jotka tulevat ampujan yksilöllisyydestä sekä käytettävästä välineestä.
Mistä nyt siis puhutaan? Ladotaan pohjalle perusteeksi ensin ampumataito, joka on teknisesti puhdas ja noudattaa esimerkiksi tunnetun olympia-ampujia valmentaneen Kisik Leen mukaan nimetun KSL-metodin vaiheita. Ampujan ammuntasuoritus on tasalaatuista ja varmaa. Liikkeet ovat hallittuja ja ne tehdään taloudellisesti oikein. Klikkerillä ammuttaessa, nuoli lähtee aina klikkerin näin ilmoittaessa ja nuoletkin ovat tasapainossa ampujan jousen voiman kanssa.
Silti taulussa on ehkä yksi tai kaksi nuolta, jotka ovat erillään muista. Usein kuulee puhuttavan kärpäsistä, että taulussa oli kärpänen ja ammuttiin sitten sitä. Kärpänen vaan sattuu aina olemaan muualla, kuin suurin osa muista osumakohdista.
Jousiampujan kehittymisen ja taitojen ylläpitämisen kannalta on tärkeää, että omaa suoritusta arvioidaan jatkuvasti. Ammuntasuorituksen viimeinen vaihe, jälkipito on sellainen hetki – ampuja jää paikoilleen hetkeksi, katse edelleen taulussa, jousikäsi kohti taulua, kehon asento on laajentunut vastakkaisten voimien ansiosta ja tunnet, miten laukaisu lähti. Ammuntasuorituksesta jäänyt kinesteettinen muistijälki analysoidaan, eli kysytään itseltä tässä ”Miten meni niinku omasta mielestä?”.
Laukaus on suorituksen peili.
Tuntematon jousiampuja
Tuntuiko jokin kuitenkin erilaiselta, ankkuri oli vähän vinossa, tuntui että saatoit laukaisun – eli nuoli liikkui eteenpäin ennen laukaisua, jousikäsi ei ollut tukevasti paikoillaan. Sormiote oli huonosti tai pokakäden painepiste ei ollut oikein. Nuoli tuli klikkeristä läpi ennen aikojaan jo ankkuriin tultaessa. Onhan näitä.
Arvioit kokonaissuoritustasi pitovaiheessa ja fiilis on ihan ok. Mutta joku pieni juttu ei tuntunut oikealta. Siitä huolimatta ammuit nuolen. Tauluilla sitten huomaat, että se himputin kärpänenhän se siellä taas. Se yksi nuoli, jonka laukaisu tuntui vähän erilaiselta, on koko muusta kimpusta jopa senttimetrien päässä.
Jos huomaat ammuntasuorituksessa, että jokin on huonosti, niin pura tilanne. Saata jänne eteen, laske jousi alas lähtöasentoon. Aloita alusta.
Jousiammuntasuorituksen keskeyttäminen ja jousen jännityksen purkaminen on itselleni kynnys, jonka yli en tunnu aina pääsevän. Saatan sanoa mielessäni, että pura pura pura. Mutta toisella olkapäällä oleva kaveri on sitä mieltä, että kyllä se menee hyvin. Aloitettuani ampumaan klikkerin kanssa, olen huomannut vaihtelut omassa asennossani. Klikkeri on siinä mielessä armoton, että nuoli tulee siitä läpi samalla mitalla joka suorituskerralla. Toisinaan nuoli tulee klikkeristä läpi jo ankkuroitaessa, tällöin pidän kaikesta huolimatta jousen linjassa ja ammun nuolen. Välillä tuntuu, että nuoli ei millään tule klikkeristä läpi, tällöin kyllä puran tilanteen ja aloitan alusta. Itselläni on tässä peiliin katsominen.
Antti
Miksi ammuntasuoritus pitää keskeyttää ja aloittaa alusta oikein? Jotta se tulee tehtyä oikein kerrasta toiseen. Pieleen menneelle laukaisulle on tietenkin monia syitä, kuten väsymys, lämmittelyn puute, hankala ampuma-asento maastossa ammuttaessa. Jousiammuntaa harjoitellessa pitää kuunnella omaa kehoa. Jousta käytetään keholla, ei todellakaan vain käsivarsilla.
Koko harjoittelusessiolle ei pidä sanoa ei, jos treeni ei kulje. Tällöin otetaan jokin ammuntasuorituksen vaihe ja keskitytään vain siihen, muusta ei välitetä. Esimerkiksi, keskitytään ankkuriin tulemiseen. Laukaistaan jousi, eli tehdään ammuntasuoritus, mutta osumilla ei ole mitään väliä. Sillä on, miltä ankkuri tuntui.
Seuralta voi ottaa käyttöön kevyemmän jousen, ja harjoitella sillä vaikka pelkkää ankkuria ja ankkurin pitoa paikallaan. Siitä saakin muuten oikein oivan SPT-harjoituksen!