Seuramme harjoituksissa tapahtui onnettomuus 10.6.2023, kun erään jäsenemme ampuma hiilikuitunuoli hajosi laukaistessa ja osui ampujan omaan ranteeseen. Yhdistys laati tapahtumasta selvityksen ja se julkaistaan yhdistyksen verkkosivuille.
Yhdistyksen sihteeri
Selvityksen tekijä
Nuoli-Haukat ry:n puheenjohtaja
Mitä tapahtui?
Taljajousella laukaistessa hiilikuituinen nuoliputki katkesi takaosastaan useampaan palaan. Kärkiosa nuolesta lensi tauluun jäämättä siihen kuitenkaan kiinni.
Nuolen katkennesta takaosasta osa paloista putosi laukaisupaikan ympäristöön. Takimmainen pätkä kuitenkin osui Ampujan jousikäteen tehden siihen noin 7mm halkaisijaltaan olevan haavan.
Miten tapahtumat etenivät?
Ampuja havaitsi tapahtuman laukaistessaan, koska jousi piti normaalista poikkeavan äänen. Tutkiessaan jousta mahdollisen jousirikon vuoksi hän havaitsi peukalon tyvessä nuolen aiheuttaman haavan.
Haava vaikutti tässä vaiheessa melko harmittomalta, koska se ei juurikaan vuotanut taikka sattunut ja vaikutti olevan noin 5mm syvä. Haavassa oli kuitenkin runsaasti hiilikuitupaloja näkyvissä. Haavan ulkoasun ja toisaalta hiilikuitupalojen vuoksi Ampuja epäili tarvitsisiko ensiavussa käydä ollenkaan.
Ampumassa olleet useat seurakaverit kuitenkin pontevasti vaativat ensiavussa käyntiä. Lisäksi haavassa olevat hiilikuidut saisi poistettua helpoiten puudutuksessa. Ampuja itse oli tässä vaiheessa kuitenkin sitä mieltä että haava ei tarvitse kuin laastarin, kunhan hiilikuitupalat saadaan pois.
Seurakaverit ei antaneet periksi ja soitettiin ensiapuun, josta suositeltiin tulemaan näyttämään haavaa. Tässä vaiheessa Ampujalla ei siis ollu enää muuta vaihtoehtoa, kuin totella mitä sanottiin.
Viisarin jousiammuntaradalta lähdettiin ajamaan Kanta-Hämeen Keskussairaalalle ensiapuun, jonne matkaa on noin 4km. Ampuja olisi lähtenyt itse autollaan ajamaan, mutta seurakaverit eivät luottaneet että Ampuja olisi ajokunnossa mahdollisen tajunnanmenetuksen vuoksi. He eivät myöskään luottaneet että Ampuja todella menisi itse ensiapuun. Niinpä yksi heistä lähti viemään Ampujan ensiapuun.
Tähän kohtaan Ampuja pyysi esittämään vilpittömät kiitokset paikalla olleille ja tilannetta selvittämässä olleille seurakavereille. Heidän sinnikkyden ja periksi antamattomuuden vuoksi onnettomuuden lopputulos on kuitenkin erinomainen.
Tapahtumat päivystyksessä
Ensiavun vastaanotossa oli ampujaa vastaanottamassa useita hoitajia, jotka kaikki halusivat nähdä käden ja haavan. Vastaanotosta ampuja ohjattiin päivystyshuoneeseen lähes välittömästi. Päivystävä lääkäri tutki haavaa ja poisti useita hiilikuitupaloja jo tässä vaiheessa. Haava alkoi kuitenkin nopeasti vaikuttaa pahemmalta, kuin ampujan antaman ensiarvion mukaan ja ampuja lähetettiin röntgenkuvaukseen.
Röntgenkuvauksen jälkeen ampuja otettiin ensiapuun sisälle. Häneltä otettiin verikokeita ja valmisteltiin käsikirurgin käyntiä varten.
Kirurgin tapaaminen
Saapuessaan lääkäri hetken tutkittuaan kättä onnitteli ampujaa ammattimaisesta työstä ja tarkkuudesta. Osuma ja haava nimittäin olivat peukalon sekä etusormen jänteiden ja hermojen välissä. Vaikutti siltä että kummatkaan ei olleet vahingoittuneet. Moitteet lääkäri kuitenkin antoi nuolen puhtaudesta. Se pitäisi kuulemma seuraavaksi desinfioida ensin.
Tutkimusten ja röntgenkuvien perusteella ampuja määrättiin otettavaksi osastolle ja valmisteltavaksi leikkaukseen.
Leikkaukseen n. 4 tuntia onnettomuuden jälkeen
Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja verityhjössä, jotta hiilikuitupaloja saatiin poistettua. Peukalon tyvessä olevassa luussa on röntgenissä havaittu reikä ja haava on kokonaisuudessaan vähintään 5cm syvä sisältäen runsaasti hiilikuitupalasia. Leikkauksessa 2 kirurgia poisti hiilikuitupaloja lähes 2 tuntia. Kokonaisuudessaa hiilikuitupaloja poistettiin yli 100 kappaletta suurimman ollessa pikkusormen kynnen palan kokoinen.
Leikkauksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen seuraavana aamuna kirurgi antoi luvan ampujan kotiuttamiseen kunhan määrätyt osastolääkkeet oli annettu loppuun. Ampuja kotiutettiin 26 tuntia tapahtuman jälkeen.
Seuraukset
Kirurgi määräsi (vastahakoiselle potilaalle) 3 viikkoa sairaslomaa ja kielsi olla rasittamatta kättä seuraavat kahdeksan viikkoa. Autolla ajaminen, tietokoneen käyttö yms. oli ehdottomasti kielletty vähintään seuraavat kolme viikkoa. Lisäksi jousta ei saisi virittää vähintää kuuteen, mieluiten kahdeksaan viikkoon.
Elokuun 5. päivä Ampuja jatkoi jousella ampumista kuten ennenkin ja käsi toimii aivan kuten onnettomuutta ei olisi tapahtunutkaan. Ampuja kertoo että osumakohta ja leikkaushaava ei ole olleet edes mainittavasti särkeneet missään vaiheessa.
Onnettomuuden taustat
Miksi nuoli katkesi?
Hiilikuitu nuolen katkeamiselle voi olla useita syitä, mutta aina taustalta löytyy syystä tai toisesta vahigoitunut hiilikuituputki. Niin myös todennäköisesti tässäkin tapauksessa. Ampujan teki selvitystä siitä, mitä päivän aikana tapahtui ja missä nuoli olisi voinut vahigoittua:
Nuolet oli ampujan kertoman mukaan testattu ja taivuteltu läpi ennen harjoituksiin lähtöä.
Ampuja ei ollut sinä päivänä vielä ampunut, vaikka nuolet olivatikin olleet nuoliviinissä mukana. Ampuja oli ollut harjoitusten alussa opastamassa kokeilijoiden ryhmää, mutta ei ollut käyttänyt omaa joustaan taikka nuolia.
Kokeilijoiden poistuttua eräs seurakaveri oli tarvinnut ampujan apua ja hänen taljajousiprässiä. Ampujan ottaessa taljajousiprässiä laukusta autosta hän oli laittanut nuolet irrallaan auton peräkonttiin. Tämän jälkeen hän oli sulkenut peräkontin ja mennyt auttamaan seurakaveria.
Hiukan myöhemmin ampuja palautti jousipuristimen laukkuun ja huomasi nuolien olevan peräkontissa sekaisin. Kiinnittämättä asiaan sen suuremiin huomiota hän otti nuolet ja suuntasi ampumaviivalle. Jälkeenpäin tarkasteltuna todennäköisesti yksi nuolista oli jäänyt peräkontin luukun väliin ja murtunut osittain. Tämä nuoli katkesi laukaistessa ja vaurioitti ampujan kättä.
Miten onnettomuuden olisi voinut välttää?
Hiilikuitunuolia pitää taivuttaa ja tarkistaa mahdollisten vaurioiden varalta. Haljenneita tai vauriotuneita nuolia ei missään tapauksessa saa käyttää. Onnettomuus olisi voitu välttää, mikäli ampuja olisi tarkastanut nuolet, kun ne olivat epämääräisesti auton peräkontissa. Toinen tapa olisi ollut säilyttää nuolia omassa kotelossaan taikka laukussa olevassa nuolitelineessä, jossa nuolet ei pääse altistumaan laukun ulkopuolisille voimille.